Tietoa ja tarinaa terveydestä

TIETOA JA TARINAA TERVEYDESTÄ

Suomen kielen sana terve on sekä tervehdys että sairaan vastakohta tai vastapari. Erkki Lyytikäisen mukaan ”terve” on johdos sanasta ”terva”. Alun perin se on tarkoittanut tervaspuuta, lujaa puuta, joka ei ole kuivunut eikä lahonnut. Tutun sanonnan mukaan terve vanhus on vahva kuin tervaskanto. (Meri 2002 ja Pelkonen 2005).

Terveys ja sairaus eivät ole mustavalkoisia joko/tai käsitteitä, sillä terve voi olla monella tavalla sairas ja sairas on aina joiltakin osin terve. Terveys ei ole erillinen asia vaan ihminen itse, mielen ja ruumiin harmoninen tasapaino. (Pelkonen 2005). ”Terveyden oikea arvo merkitsee yksittäisen ihmisen kannalta terveenä olemista, ei vain tuskien ja vaivojen puuttumista, vaan myös, ja mikä on paljon tärkeämpää, mahdollisuutta oikein ja korkeimmassa mitassa täyttää tehtäväänsä elämässä” (Wilhelm Sucksdorff, 1888).

Terveyden määrittelyä

Terveys merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta kaikille se on hyvän kokemista, ja elämänlaatua huonontavien fyysisten ja psyykkisten oireiden puuttumista tai ainakin niiden hallitsemista. Terveyden ja sairauden määrittelyssä kohtaavat kaksi persoonaa ja kaksi todellisuutta; ihmisen subjektiivinen elämismaailma ja lääkärin objektiivinen tieteenkäsitys. Ruotsalainen Lennart Nordenfelt on määritellyt terveyden kykynä toteuttaa kaikki ne asiantilat, jotka ovat välttämättömiä minimaaliselle, pitkän aikavälin onnellisuudelle. (Pelkonen 2005).

Antiikin Kreikan filosofit määrittelivät terveyden ihmisen ja ympäröivän kosmoksen harmoniana. Henkisesti ja ruumiillisesti terve elämä, jossa harmonia kosmisen maailmanjärjestyksen kanssa toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla, oli Platonin mukaan paitsi ihmiselämän korkein hyvä ja eettinen ihanne, myös ihmisen tosi olemus, jotakin sellaista, mitä voitaisiin kutsua ”ihmisen ideaksi”. (Pietilä ym. 2001).

Hippokraattisissa kirjoituksissa terveys määriteltiin täydelliseksi tasapainotilaksi. Ihmisessä olevien neljän nesteen (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi) tuli olla tasapainotilassa keskenään ja suhteessa ympäröivän maailman elementteihin. (Torppa 2004).

Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta ihmisruumis on kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa, prosessi, joka heijastaa ympäristön prosessia. Kun elimistön sopeutuminen ympäristöön on tasapainoista ja sen sisäiset toiminnot sujuvat harmonisesti, on ihminen terve. (Torppa, 2004).

Maailman terveysjärjestön (WHO, 1948) perustamisasiakirjan määritelmää pidetään virallisena terveyden määrittelynä. WHO:n mukaan ”terveys ei ole vain sairauden puuttumista vaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila”. WHO:n perustamisasiakirjassa todetaan, että parhain mahdollinen saavutettavissa oleva terveys on ihmisyksilön perusoikeus. Tämä oikeus terveyteen tarkoittaa oikeutta riittävään ruokaan, veteen, vaatetukseen, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, työttömyys-, sairaus-, vammaisuus- ja vanhuusturvaan.

Toisella tavalla terveys voidaan määritellä siten, että terveen ihmisen tulee olla jokaisessa suhteessa mahdollisimman lähellä iänmukaista keskiarvoa. Tällöin ihmisen kaikki poikkeamat keskimääräisistä iänmukaisista tunnusmerkeistä merkitsevät sairautta. (Pelkonen 2005).

Rissanen tarkastelee terveyttä elämän tarkoituksen ja hyvän olon näkökulmasta. Tämä tuo esille terveyden moniulotteisuuden: fyysisten tarpeiden tyydyttäminen, sosiaaliset suhteet ja toimintakyky sekä koettu hyvä olo muodostavat terveyden kokonaisuuden. Myös henkilökohtaisten voimavarojen ja elämänhallinnan merkitys on noussut keskeiseksi tekijäksi. Terveys ymmärretään elämänhallinnan tuloksena, mutta myös elämänhallintaan vaikuttavana tekijänä. (Rissanen 2000).

Antonovsky kiteyttää positiivisen terveyden englanninkieliseksi termiksi ”sense of coherence”. Käsitteen osatekijöitä ovat 1) ennustettavuus, 2) tuntu mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihinsa ja 3) asioille tai toisille ihmisille annettava henkilökohtainen arvo tai tärkeys. Ihmisillä on positiivista terveyttä silloin, kun elämä tuntuu loogiselta ja ennustettavalta. Positiivinen terveys eli koherenssin tunne ei ole pelkästään subjektiivista. Antonovskyn mukaan siihen kuuluvat paitsi psykologiset tekijät myös sosiaaliseen rakenteeseen liittyvät voimavarat sekä kulttuuris-historialliset ulottuvuudet. (Torppa 2004).

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2006 julkaisemassa Terveyden edistämisen laatusuosituksessa terveys määritellään hyvinvointina, toimintakykyisyytenä ja tasapainoisena vuorovaikutuksena ihmisten ja ympäristön välillä. Laatusuosituksen mukaan terveys on pääomaa, joka kasvaa yksilöiden ja yhteisöjen elämänhallinnan vahvistuessa. (STM 2006).

Eri tieteenalojen terveyskäsityksiä

Funktionaalisen terveyskäsityksen mukaisesti terveyttä pidetään yksilön toiminta- ja suorituskykynä. Funktionaalinen eli toiminnallinen terveyden määrittely perustuu näkemykseen terveydestä voimavarana, kykynä toimia sopusoinnussa ympäröivän yhteisön kanssa. Terveys mahdollistaa ihmisen tarpeiden tyydytyksen. Funktionaalisen diagnostiikan merkitys perustuu siihen, että sairauden yksilölliset vaikutukset välittyvät sen kautta, kuinka hyvin ihminen tuntee pystyvänsä selviytymään arkipäiväisistä toiminnoistaan. (Rissanen 2000).

Hoitotieteelliset määritelmät korostavat ihmisen subjektiivista kokemusta terveydestä. Tämän mukaan terveys on henkilökohtainen voimavara tai kyky, joka on fyysistä, psyykkistä, henkistä ja sosiaalista. Keskeistä terveyden arvioinnissa ovat yksilön omat tiedot, kokemukset ja tulkinnat tilanteesta. Terveys on osa yksilön subjektiivista todellisuutta ja vuorovaikutusta ympäristön todellisuuden kanssa. Hoitotieteessä terveyttä tarkastellaan lisäksi moniulotteisena, ihmisen kokonaisuutta kuvaavana tilana tai muuttuvana prosessina. Terveys liittyy itsehoitoon ja itsestä huolenpitoon ja ihmisten arkielämään. (Rissanen 2000).

Perinteisen lääketieteellisen mallin (negatiivinen terveyskäsitys) mukaan terveys on tila, josta sairaus tai oireet puuttuvat. Lääketieteessä ei pidetä riittävän luotettavana hoitotieteessä painotettua koetun terveyden arviointia, mutta sillä saadaan kuitenkin esiin ihmisen omia kokemuksia ja näkemyksiä. (Rissanen 2000). Taulukossa yksi on esitelty eri tieteenalojen terveyskäsityksiä.

 

Taulukko 1. Terveys eri tieteenalojen näkökulmasta.

Tieteenala Näkemys terveydestä

Biolääketieteellinen

Terveys määritellään usein sairauden kautta.

Sosiaalitieteellinen

 

Ihmisten sosiaaliset roolit ja selviytyminen niistä sekä kyky sopeutua joustavasti ympäristöön

Hoitotieteellinen

Holistinen näkemys terveydestä: ihminen on kokonaisuus ja aktiivinen toimija

Psykologinen

Terveys on ihmisen itsensä kokema olotila, johon vaikuttavat tunteet terveydestä sekä mahdollisten häiriöiden tiedostaminen ja niihin reagoiminen.

Sosiologinen

Terveys on ihmisten välisten roolien ja vuorovaikutuksen normaalia ja rajoittamatonta hoitamista.

Kasvatustieteellinen

Terveys on elinikäinen prosessi, jossa oppiminen ja tietoisuuden kasvu ovat yhteydessä terveyteen

Käyttäytymistieteellinen

Terveys on tietyn käyttäytymisen tulos

Kansanterveystiede

Terveys on hyvinvointia, jota eivät rajoita häiriötekijät, joita ovat tauti, kyvyttömyys, haitta, tarpeen tyydyttymättömyys, epämukavuus, tuska ja kuolema.

Ympäristötieteellinen

 

Ympäristön vaikutus terveyteen mukaan lukien sosiokulttuurinen ja fyysinen ympäristö

(Lähteet: Tuominen ym. 2005 ja

http://www.raol.roiakk.fi/kt/rake/kuvat03/003-09/Mit%C3%A4onterveys.html)

Terveyden osa-alueet

Jakosen (2000) mukaan yksilöllinen tapa hahmottaa terveyttä on osa ihmisenä olemista, se vaihtelee elämänkulussa ja sen merkitys on erilainen eri ikävaiheissa. Esimerkiksi Naidoo ja Wills (1994) jäsentävät terveyttä eri osa-alueiden muodostamana kokonaisuutena. Holistisen terveyskäsityksen mukaan terveys muodostuu kuudesta osa-alueesta ja niihin vaikuttavista yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja fyysisen ympäristön olosuhteista. Nämä terveyden osa-alueet ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, seksuaalinen, hengellinen ja tunne-elämän alue (Jakonen 2000 ja Naidoo & Wills 1994).

  1. Fyysisellä eli ruumiillisella terveydellä tarkoitetaan elimistön toimintakykyä eli objektiivisin mittarein todennettavaa terveyttä. Ruumiillinen terveys kattaa elimistön biologiset ja fysiologiset ilmiöt. Ravinto, liikunta, lepo, tupakointi ja päihteiden käyttö vaikuttavat elimistön toimintoihin ja liittyvät näin ollen ruumiilliseen terveyteen. (Greenberg 1992; Naidoo & Wills 1994.)
  2. Psyykkisellä eli henkisellä terveydellä tarkoitetaan kykyä ajatella selkeästi ja johdonmukaisesti, psyykkiseen toimintakykyyn liittyviä ominaisuuksia, kuten älyllisiä kykyjä, itsetuntoa ja itseluottamusta, kykyä tunnistaa tunnetiloja ja ilmaista niitä tarkoituksenmukaisesti ja aidosti sekä kykyä tulkita ja ymmärtää omia ja muiden tunnetiloja. (Greenberg 1992; Naidoo & Wills 1994.)
  3. Tunne-elämään liittyvästä osa-alueesta käytetään myös emotionaalisen terveyden käsitettä (Greenberg 1992). Emotionaalisen terveyden kaksi osatekijää ovat kyky ilmaista tunteitaan tarkoituksenmukaisesti ja aidosti ja toisaalta kyky tulkita ja ymmärtää omia ja muiden tunnetiloja. Kyseessä on tunteiden ilmaisutaito ja tunteiden lukutaito. 
  4. Sosiaalinen terveys liittyy vuorovaikutukseen ja sosiaalisen kanssakäymisen ilmiöihin. Se on kykyä solmia ja ylläpitää ihmissuhteita. Sosiaalinen tuki, erilaiset turvaverkot ja vertaisryhmät ovat tärkeitä terveyden tunteen edellytyksiä. (Greenberg 1992; Naidoo & Wills 1994.)
  5. Seksuaalinen terveys on oman seksuaalisuuden hyväksymistä ja kykyä saavuttaa tyydytystä tuottava oman seksuaalisuuden ilmenemismuoto. (Naidoo & Wills 1994.)
  6. Hengellisellä terveydellä tarkoitetaan moraalisten ja uskonnollisten periaatteiden tunnistamista ja niiden tasapainoa sekä elämän kokemista merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Kannaksen (1988 ja 1994) mukaan ihminen kaipaa jotain suurempaa, joka on hänen itsensä ulkopuolella. (Ewles & Simnett 1995; Greenberg 1992; Kannas 1988 ja 1994.)

Yhteiskunnalliset ja fyysiset ulottuvuudet ovat laajempia yksilön terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Yhteiskunnallinen terveys ilmenee yksilön ja hänen sosiokulttuurisen ympäristönsä välisenä vuorovaikutuksena. Se muodostuu ihmisen perustarpeiden tyydyttymisestä, joita ovat turvallisuus, rauha, ravitsemus, sosiaaliset suhteet, työ ja vapaa-aika sekä toimivat hyvinvointi- ym. muut peruspalvelut. Fyysisen ympäristön luoma terveys syntyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksesta ja laajemmin ekologisesta tasapainosta. (Mc Leroy ym. 1988). Taulukossa kaksi on yhteenveto terveyden osa-alueista ja niitä kuvaavista tekijöistä eri lähteiden mukaan.

Taulukko 2. Terveyden osa-alueet ja niitä kuvaavat tekijät.

Terveyden osa-alue Osa-aluetta kuvaavat tekijät

Fyysinen

elimistön toimintakyky, biologiset ja fysiologiset ilmiöt

Psyykkinen

psyykkinen toimintakyky, kyky ajatella selkeästi ja johdonmukaisesti, älylliset kyvyt, itsetunto, itseluottamus

Emotionaalinen

tunteiden ilmaisu- ja lukutaito: kyky ilmaista tunteita tarkoituksenmukaisesti ja aidosti, kyky tulkita ja ymmärtää omia ja muiden tunnetiloja.

Sosiaalinen

kyky solmia ja ylläpitää ihmissuhteita

Seksuaalinen

oman seksuaalisuuden hyväksyminen, kyky saavuttaa tyydytystä tuottava oman seksuaalisuuden ilmenemismuoto

Hengellinen

moraalisten ja uskonnollisten periaatteiden tunnistaminen ja niiden tasapaino, elämän kokeminen merkitykselliseksi ja mielekkääksi

Yhteiskunnallinen

yksilön ja hänen sosiokulttuurisen ympäristönsä välinen vuorovaikutus, perustarpeiden (turvallisuus, rauha, ravitsemus, sosiaaliset suhteet, työ, vapaa-aika, toimivat hyvinvointi- ja muut peruspalvelut) tyydyttäminen

Fyysisen ympäristön luoma

vuorovaikutus (harmonia) ekologisen ympäristön kanssa

(Lähteet: Ewles & Simnett 1995; Greenberg 1992; Kannas 1988 ja 1994; Jakonen 2000; Mc Leroy ym. 1988 ja Naidoo & Wills 1994 )


Terveyttä määrittävistä tekijöistä

Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa todetaan, että terveys syntyy, sitä turvataan ja se voi heikentyä ihmisten arjen olosuhteiden, vuorovaikutuksen, elämäntapojen ja valintojen tuloksena. Terveyteen vaikuttavat arkisten ympäristöjen – esimerkiksi kotien, asuma-alueiden, liikenteen, koulujen, työpaikkojen ja vapaa-ajan toimintojen – biologiset, psyykkiset, kemialliset, fysikaaliset ja sosiaaliset ominaisuudet. Siihen vaikuttavat ihmisten keskinäinen sosiaalinen tuki, yhteenkuuluvuus ja huolenpito sekä ihmisten tiedot, taidot ja koulutus. (Terveys 2015, STM 2001).

Terveyden edistämisen laatusuosituksessa (2006) todetaan, että terveyteen voidaan vaikuttaa monilla arkielämän valinnoilla. Terveys vahvistuu tai heikkenee ihmisten omien valintojen ja lähiympäristöjen toiminnan seurauksena. Palvelujärjestelmän kyky vastata ihmisten terveystarpeisiin ja yhteiskuntapoliittiset päätökset tukevat tai heikentävät väestön terveyttä. Terveysvaikutukset ovat yhteisen toiminnan tulos. Vastuunkantajia ovat ihmiset itse, lähiyhteisö ja yhteiskunta yhdessä. (STM 2006).


Helena Hanhinen,

terveyssuunnittelija, VTM

Joste-hanke

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus

11.4.2007


LÄHTEET

Ewles, L. & Simnett, I. 1995. Terveyden edistämisen opas. SHKS. Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitos, Keuruu. Teoksessa Jakonen, S. ym. 2004. Terveys ja hyvinvointi kouluyhteisössä. Kiva Koulu kehittämishankkeen (1996-2000) toiminta ja arviointi. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 47. Joensuun yliopistopaino, Joensuu.

Greenberg, J. S. 1992. Health education. Learner-centred instructional strategies. W.M.C. Brown Publisher, Dubuque. Teoksessa . Terveys ja hyvinvointi kouluyhteisössä. Kiva Koulu kehittämishankkeen (1996-2000) toiminta ja arviointi. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 47. Joensuun yliopistopaino, Joensuu.

Jakonen, S. ym. 2000. Terveys perusopetusikäisten nuorten näkökulmasta. Teoksessa Pietilä, A-M. ym. (toim.) Hoitotieteellisen tutkimuksen ydinkysymyksiä terveyden edistämisessä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. VI Kansallinen hoitotieteen konferenssi. Kuopion yliopiston painatuskeskus, Kuopio.

Kannas, L. 1988. Terveyskasvatustutkimus Suomessa 1970-80-luvulla.Terveyskasvatuksen vuosikirja. Lääkintöhallituksen julkaisuja.Terveyskasvatus. Sarja Tutkimukset 8, Helsinki.

Kannas. L. 1994. Kolme arvoitusta – terveys, kasvatus, inhimillinen kasvu ja kehitys. Teoksessa Peltonen, H. (toim.) Koulu terveyden arvoitusta pohtimassa. Opetushallitus. Painatuskeskus Oy, Helsinki.

Leskinen, L. & Koskinen-Ollonqvist, P. Terveyden lukutaito ja sen kehittäminen: Passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi. Promo 2000; 4-5:22-25. Terveyden edistämisen lehti. Terveyden edistämisen keskus, Helsinki.

McLeroy, K. R., Bibeau, D., Steckler, A. & Glanz, K. 1988. An ecological perspective on health

Promotion programs. Health Education Quarterly 15(4), 351-377. Teoksessa Jakonen, S. ym. 2004. Terveys ja hyvinvointi kouluyhteisössä. Kiva Koulu kehittämishankkeen (1996-2000) toiminta ja arviointi. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 47. Joensuun yliopistopaino, Joensuu.

Meri, V. 2002. Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä.


Naidoo, J. & Wills, J. 1994. Health promotion foundations for practice.Bailliére Tindall, London. Teoksessa Terveys ja hyvinvointi kouluyhteisössä. Kiva Koulu kehittämishankkeen (1996-2000) toiminta ja arviointi. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 47. Joensuun yliopistopaino, Joensuu.


Pelkonen, Risto. 2005. Terveys on monta asiaa. Tieteessä tapahtuu. 2;2005.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0205/pelkonen.pdf


Pietilä, A-M., Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P., Salminen, E-M. ja Sirola, K. (toimituskunta). 2001. Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. WSOY. Helsinki.

http://www.raol.roiakk.fi/kt/rake/kuvat03/003-09/Mit%C3%A4onterveys.html


Rissanen, L. 2000. Vanhenevien ihmisten kotona selviytyminen. Yli 65-vuotiaiden terveys, toimintakyky ja sosiaali- ja terveyspalvelujen koettu tarve. Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto. Oulu.


Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 4, Helsinki. http://www.terveys2015.fi

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006. Terveyden edistämisen laatusuositus

http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/8364/index.htx


Terveyden edistämisen keskuksen verkkosivut
http://www.health.fi/index.php

Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen verkkosivut
http://www.jyu.fi/liikunta/tervtiede/tervty/index.htm

Torppa, M. 2004. ihan tervettä: näkökulmia terveyden käsitteeseen. Kunnallislääkäri, 4B/2004.

http://www.coronaria.fi/vaihe3/yle/kl/vuosikirja/vuosikirja2004/Terveyspolitiikka_MartinaTorppa.pdf


Tuominen, P., Savola, E. ja Koskinen-Ollonqvist, P. 2005. Terveyden edistämisen avainsisällöt kansalaisjärjestöjen terveyden edistämisen koulutuksen tukemiseen. Terveyden edistämisen keskus ry. Helsinki