Miksi ihminen on terve, kysyy salutogeenisuus
Salutogeenisuus (salut=terveys, genesis=alku) tarkoittaa terveyslähtöistä. Salutogeeninen teoria syntyi halusta selvittää miksi joku ihminen on terve, kun joku toinen taas sairastuu samoissa olosuhteissa. Salutogeeninen malli keskittyy terveyden vaalimiseen ja terveyttä tukevien tekijöiden vahvistamiseen sairauksien ja riskitekijöiden sijaan.
Salutogeeninen lähestymistapa korostaa terveyttä ja voimavaroja. Vastakohtana voidaan pitää lääketieteelle perinteistä patogeenista (=tautilähtöinen) näkökulmaa, jossa tutkitaan sairauksia ja niiden syitä.
Israelilaista terveyssosiologia Aaron Antonovskya (1924−1994) pidetään salutogeenisen eli terveyslähtöisen teorian kehittäjänä. Hän etsi vastausta kysymykseen: miksi tietyssä ryhmässä samoista stressitekijöistä huolimatta toiset sairastuvat ja toiset eivät ja mikä saa ihmisen säilymään kaikesta huolimatta terveenä? Antonovsky kiinnitti ensimmäisenä huomiota ihmisen voimavaroihin ja terveyteen, sairauksiin ja niiden syihin keskittymisen sijaan.
Salutogeenisen teorian keskeinen käsite on koherenssin tunne. Sattuma vaikutti siihen, että käsite "koherenssin tunne" syntyi. Vuonna 1970 Antonovsky analysoi tutkimustuloksia, jotka kuvasivat eri kansallisuuksista lähtöisin olevien israelilaisten naisten sopeutumista vaihdevuosiin. Eräs näistä ryhmistä koostui naisista, jotka olivat nuoruudessaan olleet toisen maailmansodan aikaisilla keskitysleireillä. Antonovsky ihmetteli, miten oli selitettävissä, että kolmanneksella leireillä olleista naisista oli tyydyttävä henkinen ja ruumiillinen terveys, vaikka he olivat kokeneet leirien käsittämättömän kauhun ja hirmuvallan ja sen jälkeen eläneet useita vuosia pakolaisuudessa. Havainto oli niin mullistava, että ryhdyttiin hahmottelemaan edellytyksiä terveyttä aiheuttavalle, tai terveyden alkuperää selittävälle mallille, salutogeeniselle mallille.
Malli perustuu tutkimustuloksiin, joiden mukaan ainakin kolmasosalle nykyaikaisten teollistuneiden yhteiskuntien väestöstä ja joidenkin maiden ja kulttuurien enemmistölle oli leimallista jokin sairauden tila. Antonovsky käänsi tämän tutkimusalueen ydinkysymyksen päinvastaiseksi kiinnittäessään huomionsa siihen, että suuri osa väestöstä samanaikaisesti näyttää olevan terve. Hän kysyi, mikä on terveyden syy? Miksi jotkut yksilöt tuntuvat säilyvän terveinä huolimatta kuormittavista ulkoisista ympäristötekijöistä toisten sairastuessa vastaavissa olosuhteissa? Tästä alkoi salutogeenisen teorian kehittäminen ja sen keskeinen käsite koherenssin tunne syntyi.
Koherenssin tunne
Koherenssi sana merkitsee yhtenäisyyttä, yhdenmukaisuutta tai samankaltaisuutta. Koherenssin tunne ilmaisee, miten paljon ihminen luottaa siihen, että maailma on ennustettavissa, ja todennäköisesti asiat menevät niin hyvin kuin on kohtuullista odottaa. Koherenssin tunteesta on käytetty suomenkielisiä vastineita kuten "elämänhallinta", ”elämänhallintakyky” tai ”eheyden tunne”.
Koherenssin tunne voidaan määritellä ihmisen tavaksi havainnoida maailmaa tai ympäristöä. Perusajatus on, että elämä ja maailma ovat monitahoisia ja jokainen ihminen joutuu jatkuvasti hämmentävien ja ristiriitaisten viestien kohteeksi. Koherenssin tunne on yhteydessä siihen, muodostuuko erilaisista jännitystilanteista stressi, pystyykö ihminen ehkäisemään sen tai määrittelemään sen jopa tervetulleena haasteena.
Koherenssin tunne koostuu kolmesta avainkäsitteestä ymmärrettävyys, hallittavuus ja merkityksellisyys:
(1) Ymmärrettävyys merkitsee tunnetta siitä, että ihminen kykenee hallitsemaan omat sisäiset voimavaransa sekä vuorovaikutuksen sosiaalisen ympäristön kanssa. Yksilö kokee, että elämä on selitettävissä ja hän pystyy ymmärtämään ja tajuamaan vaikeitakin asioita ja tilanteita; hän tietää ja ymmärtää mitä hänen pitää tehdä.
(2) Hallittavuus viittaa yksilön tunteeseen siitä, että käytettävissä olevat omat tai kontrolloitavissa olevat muiden (esim. sukulaisten, ystävien, työtovereiden) voimavarat ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan vastata erilaisiin haasteisiin; hänellä on siis kyky toimia.
(3) Merkityksellisyys määrittelee, miten yksilö kokee oman elämänsä tarkoituksen sekä osoittaa, onko hän halukas tai pystyykö hän irrottamaan voimavarojaan erilaisiin sitoumuksiin, velvoitteisiin ja haasteisiin; hänellä pitää olla syy tehdä jotakin.
Koherenssin tunne kehittyy jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Vahva koherenssin tunne muotoutuu elämänkokemuksista, joihin liittyy jatkuvuutta, mikä puolestaan auttaa ymmärtämään sitä, mitä itselle on tapahtumassa.
Terveys ja koherenssi
Elämänkokemukset ja elämän positiiviset ja negatiiviset tekijät vaikuttavat terveyteemme. Keskittyminen terveyteen ja positiivisiin asioihin on avain hyvään ja tasapainoiseen elämään. Salutogeenisen ajattelun mukaan elämä on mahdollisuus, elämänvirta josta ratkaisut löytyvät.
Lähteet
Pirjo Koskinen-Ollonqvist, Mervi Aalto-Kallio, Nella Mikkonen, Päivi Nykyri, Heikki Parviainen, Paula Saikkonen ja Kaarina Tamminiemi. Rajoilla ja ytimessä. Terveyden edistämisen näyttäytyminen väitöskirjatutkimuksissa. Terveyden edistämisen keskus ry. Helsinki, 2007.
Marja Leena Kukkurainen. Fibromyalgiaa sairastavien koherenssintunne,
Terveyden edistämisen teoriat ja mallit, osa II – lähtökohtana terveyden vaaliminen. 5.6.2007 seminaarin luennot, Terveyden edistämisen keskus ry. Helsinki.
Helena Hanhinen
Terveyssuunnittelija