Tukea kuntien laadunhallintaan

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2006 Terveyden edistämisen laatusuosituksen. Laatusuositus on työväline niin terveydenhuollolle kuin kunnan muille hallinnonaloille, sekä päättäjille ja työntekijöille.
Timo Renfors, Pentti Väistö

 

Laatusuositus muodostuu kuudesta toimintalinjasta:

1. Terveyden edistämisen toimintapolitiikka ja johtaminen
2. Terveyttä edistävät elinympäristöt
3. Terveyttä edistävä yhteistyö ja osallistuminen
4. Terveyden edistämisen osaaminen
5. Terveyttä edistävät palvelut
6. Terveyden edistämisen seuranta ja arviointi

Jokaiseen toimintalinjaan sisältyy useita erillisiä suosituksia. Näitä on laatusuosituksessa yhtensä 59.

Lähtökohtana suosituksen toteutumisen arviointi

Laatusuosituksen tehtävänä on auttaa kuntia ja kuntayhtymiä tehokkaiden toimintakäytäntöjen kehittämisessä, suunnittelussa ja toiminnan arvioinnissa. Suositus on näin osa kuntien laadunhallintaa. Laadunhallinnan näkökulmasta ensimmäinen tehtävä on arvioida suosituksen toteutuminen omassa kunnassa.

Joensuun seudun kunnat ovat toteuttaneet tämän arvion osana Joste-hanketta. Kuntiin lähetettiin hankkeen yhteyshenkilöiden kautta johtoryhmille laatusuosituksen arviointilomake. Kukin kunta suoritti itsearvioinnin parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosituksena oli, että arviointiin osallistuisi mahdollisimman monen hallintokunnan edustaja. Johtoryhmissä arvioitiin kunkin 59 suosituksen toteutuminen asteikolla: hyvin - melko hyvin – kohtalaisesti - melko huonosti – huonosti. Tehdyt arvioinnit lähetettiin hanketyöntekijöille Kansanterveyden keskukseen, jossa arvioinneista tehtiin yhteenveto seutukunta- ja kuntatasolla.

Arvioinnin tulokset seutukuntatasolla

Arvioinnin yhteenveto tehtiin sekä seutukunnan että kuntien tasolla. Kukin kunta saa käyttönsä oman kuntansa raportin. Tässä raportissa esitetään lyhyt tiivistelmä seutukuntatason tuloksista.

  • Hieman yli puolet suosituksista toteutuu kunnissa hyvin tai melko hyvin, hieman yli neljäsosa kohtalaisesti ja hieman alle neljäsosa melko huonosti tai huonosti.
  • Terveyden edistämisen toimintapolitiikan ja johtamisen toimintalinjan suositukset toteutuvat yleistä tasoa huonommin.
    • Kohtalaisesti toteutuu terveyden edistämisen tavoitteiden asettaminen kuntalaisten tarpeet, paikalliset olosuhteet ja kansalliset tavoitteet huomioiden. Samoin tavoitteet on kirjattu kohtalaisen hyvin strategioihin.
    • Verkostoituminen eri tahojen kanssa toteutuu edellisiä huonommin.
    • Suurimmat haasteet liittyvät hyvinvointiselontekoon, indikaattoreihin, johtamisen ja vastuiden määrittelyyn sekä terveysnäkökohtien huomioimiseen päätöksenteossa.
  • Terveyttä edistävän ympäristön toimintalinjan suositukset toteutuvat hyvin, erityisesti liikenteeseen ja erityisryhmien tarpeisiin liittyvät asiat.
    • Kohtalaisen hyvin suunnittelu ja kaavoitus sekä kuntalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet. Terveyteen vaikuttavien tekijöiden alueellisten erojen sekä elinolojen ja ympäristön terveysvaikutusten seurantaan liittyvät suurimmat haasteet.
  • Terveyttä edistävän yhteistyön ja osallistumisen toimintalinjalla kaikki suositukset toteutuvat hyvin, melko hyvin tai kohtuullisesti.
    • Kunnan sisäinen yhteistyö ja yhteistyö kuntalaisten kanssa toimivat melko hyvin, samoin yhteisöllisyyden tukeminen. Terveysviestintä on hoidettu vähintäänkin kohtuullisesti.
  • Terveyden edistämisen osaaminen toteutuu kunnissa kaksijakoisesti.
    • Kuntajohdolla on melko hyvin tieto väestön terveydentilasta, terveyden edistäminen on sisällytetty kuntien eri koulutustahojen opetusohjelmiin ja kuntalaisille tarjotaan hyvin yksilöllistä neuvontaa ja ohjausta. Kuntajohdon terveyden edistämisen ja hyvinvointiosaamisen vahvistaminen koulutuksen ja suunnittelupäivien avulla toteutuu melko huonosti, kuten myös verkostoituminen eri tahojen kanssa kunnassa.
  • Terveyttä edistävät peruspalvelut toimivat pääsääntöisesti melko hyvin. Hallintokuntien haasteet terveyden edistämisessä ovat erilaisia ja näin hallintokuntien välillä on eroja suositusten toteutumisessa.
    • Terveyspalvelujen vahvuuksia ovat asiantuntijoiden tietotaso ja koulutuksen ja työnohjauksen toteutuminen, työmenetelmien kehittäminen ja kokonaisvaltaisen hoitokulttuurin omaksuminen. Jonkin verran haasteita on palautteen hyödyntämisessä ja päätöksentekoon osallistumisessa.
    • Sosiaalipalveluissa terveyttä edistävän varhaiskasvatuksen toteuttaminen ja syrjäytymisen riskitekijöiden tunnistaminen toteutuvat hyvin. Voimavaroja tukeva työote toteutuu melko hyvin, samoin ehkäisevä työote, täydennyskoulutus ja työnohjaus. Haasteita on sosiaalisten vaikutusten arvioinnin käytössä päätösten teossa ja toimenpiteiden toteuttamisessa.
    • Teknisissä palveluissa toteutuvat hyvin kevyeen liikenteeseen liittyvät asiat, terveysvaikutusten huomioiminen, asuinalueiden kehittämisen haasteet ja esteettömyyden toteuttaminen. Haasteita on hyvän ympäristön kriteerien luomisessa yhdessä mm. terveyspalvelujen asiantuntijoiden kanssa sekä sosiaali-, terveys- ja ympäristöterveysviranomaisten mukaan ottamisessa yhdyskuntasuunnitteluun.
    • Sivistyspalveluissa toteutuvat hyvin valtakunnallisten koululaisten ja opiskelijoiden terveyden edistämisen tavoitteiden huomioiminen, oppilaiden vaikeuksien tunnistaminen riittävän ajoissa ja kouluterveyskyselyn hyödyntäminen. Melko tai kohtalaisen hyvin toteutuvat kouluympäristön turvallisuus ja virikkeisyys, oppilaitoksista valmistuvien terveysosaaminen ja terveys- ja hyvinvointipalvelujen resursointi.
  • Eniten haasteita kaikilla kunnilla on terveyden edistämisen seurannan ja arvioinnin toimintalinjalla.
  • Terveys 2015-ohjelman seuranta toteutuu tällä hetkellä melko huonosti, samoin väestön terveydentilan ja terveyserojen seuranta. Tätäkin heikommin toteutuvat muut suositukset: arviointikulttuurin luominen hyvinvointi-indikaattorien ja mittarien avulla, tiedon keruu ja tiedon hyödyntäminen niin, että jokainen hallintokunta seuraa toimenpiteiden vaikutuksia, kuntalaisten terveyskäyttäytymisen seuraaminen ja kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tiedonkulkua osana terveyden ja hyvinvoinnin seurantaa ja arviointia.
Laatusuosituksen toteutumisen arviointi ja tulosten esittäminen 7.5. pidetyssä laatuseminaari olivat ensimmäinen osa laatutyötä. Syksyllä työ jatkuu kuntien kanssa. Tällöin tavoitteena on linjata toimintoja, joilla pidetään yllä hyvin toteutuvien suositusten tilanne ja valitaan niitä kehittämiskohteita, joita hankkeessa ryhdytään viemään eteenpäin. Laatuseminaarissa saatiin jo tälle työlle hyviä suuntaviittoja.

Laatusuositus (STM: julkaisuja 2006:19) on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/8364/index.htx

Ryhmät kaipasivat hyvinvointikertomuksia

Laatusuositusseminaarissa tehtiin ryhmätöitä laatukahvila –konseptia mukaellen: yhteen pöytään oli katettu kahvi, seitsemään muuhun pöytään   yksi kysymys kuhunkin, siis seitsemän eri kysymystä. Kolme ryhmää pohti vuorollaan kunkin pöydän kysymystä ja muotoili sitten vastauksensa. Ryhmissä oli sekä kuntien eri hallintokuntien edustajia että eräiden järjestöjen edustajia.

-Erityisesti meidän on kannettava huolta niistä jotka eivät ole toimivien organisaatioiden tai verkostojen (koulu, työpaikka, järjestö tms.) jäseniä. Heidän tavoittamisekseen terveyden edistämisen toimet ja terveysviestintä on räätälöitävä eri ryhmät huomioon ottavaksi.

-Myös päättäjätason asenteisiin monilla hallinnonaloilla on vaikutettava niin, että terveyden edistäminen koetaan tärkeäksi.

Siinä kaksi tärkeää johtopäätöstä laatukahvilakeskusteluista. Kaiken kaikkiaan itse laatusuosituksiin suhtauduttiin myönteisesti ja niiden pohdintaa ”yli rajojen” – kuten monissa kunnissa oli etukäteen tehty -pidettiin vähintäänkin hyödyllisenä ja silmiä avaavana.

Epäilyjä esitettiin hieman siitä suhtautuvatko kaikki kuntasektorilla suosituksiin samalla vakavuudella. Ryhmätöiden yksi esitetty ajatus oli sekin, että laatusuositusten toteutumista kunnissa arvioisi jokin ulkopuolinen taho. Kohteliaisuutena järjestäjiä kohtaan heitettiin esiin P-K:n kansanterveyden keskuksen nimi.

Yhteenvetona ryhmätöistä voidaan todeta, että hyvinvointikertomusten tekemiselle sekä seudullisesti että yksittäisiin kuntiin on kovasti kysyntää.

Ryhmät pohtivat myös sitä kuinka löytää hyvinvointikertomuksiin ne oikeat indikaattorit, mittarit joiden pohjalta kunnan tilanne arvioidaan. Tällä kertaa ei menty yksityiskohtiin. Päätelmä kuitenkin oli, että indikaattoreiden on oltava tarkoin valikoituja ja niitä on oltava vähän. Helppoa niiden valikoiminen ei ole.