Kuinka suoraan voi sanoa?
Kuinka suoraan ihmiselle voi sanoa, että tämän elämäntapa on suuri riski itselle ja yhteiskunnalle? Voiko toiselle sanoa, että merkkien mukaan sairastut diabeteksen kakkostyyppiin, keuhkoahtaumatautiin tai saat sydäninfarktin?
Pentti Väistö
Josten Postia kyseli asiasta yhteiskunnan eri alueilla toimivilta ihmisiltä: journalisteilta, lääkäreiltä, terveyden edistäjiltä ja viranomaisilta.
Seuraavassa joitakin otteita vastauksista. Nopea yhteenveto osoittaa, että asiassa on olemassa vähintään ”kolomenlaista ilimoo”. Yhdet haluavat, että sanotaan suoraan, toisten mielestä pitää kierrellä, ja kolmannet eivät oikein tiedä.
Ajankohtaistoimituksen esimies (Karjalainen), toimittaja Kristiina Viitanen:
-Vastaukseni on karu ja suorasukainen. Itse aiheutetuista sairauksista on kannettava itse myös vastuu. Alan ammattilaiset kuvittelevat herkästi, että ihmiset tietävät näistä asioita kun media niistä koko ajan kertoo. Se ei ikävä kyllä pidä paikkaansa.-Tunnen diabeetikon, joka ajattelee diabeteksen olevan lähinnä harmiton sairaus mistä selviää lääkkeillä. Hän vetää poskeensa munkkia ja makkaraa harva se päivä, eikä vahingossakaan käy lenkillä.
-Lääkärin ei pidä luottaa siihen, että ihmiset tietäisivät tarpeeksi. Tieto on niin hajanaista ja sirpaleista, ettei se löydä tietään ns. kansan syviin riveihin. Joten suorasukaisuutta elämäntapasairauksien diagnosointiin!
-Itse sanoisin aikuisiän diabetespotilaalle vaikkapa näin: Luultavasti tiedät riskitekijät: liikaa alkoholia, liikaa painoa ja liikaa tupakkaa. Teetkö diilin itsesi kanssa ja korjaat asian? Voin kyllä auttaa.
Sosiaalineuvos Elli Aaltonen, Itä-Suomen läänin lääninhallitus:
-Voi kyllä sanoa, että riski aikuisiän diabetekseen on korkea. Ylipainon kohdalla on huomioitava ikä, sillä esimerkiksi murrosiässä painoon puuttuminen voi laukaista vahvan vastareation ja seurauksena voi olla anoreksia, bulimia tai masennus.
-Diabeteksen, alkoholin ja tupakan kohdalla ammattilaisen velvollisuus on kertoa riskistä.
Miten sanoisin itse:
-Sinulla on sairaus joka on pian joka neljännellä suomalaisella aikuisella. Se ei ole muodikasta saatikka edullista, se aiheuttaa terveysmenojen kaksinkertaistumisen ja sinäkin maksat menot veroina palkastasi.
Toiminnanjohtaja Marko Haakana, Soroppi ry:
-Asian voi sanoa suoraan. Sanomista helpottaessa voi käyttää erilaisia havaintovälineitä, vaikkapa painoindeksiä, alkoholi- tai tupakkariippuvuutta ilmaisevia mittareita.
-Näistä lähtökodista voi antaa tietoa joilla ihminen voi peilata tilannettaan ja tehdä ratkaisuja.
-Kuinka sanoa asia, riippuu siitä onko ihminen tuttu vai ei. Jos voin käyttää huumoria, käytän sitä.
On kuitenkin sanottava niin, että vastaanottaja saa siitä kiinni. Itse vältän terveysalan termien käyttöä mikäli oletan, että ne vääristävät asian perille menoa.
Kunnanjohtaja (Eno) Matti Tohkanen:
-Suoraan ei kannata sanoa. Olin ensiajatukselta sitä mieltä, että alkoholista ja tupakasta pitää sanoa suoraan, mutta ylipainon suhteen on oltava hienotunteinen. Sitten tajusin, että olen lopettanut tupakanpolton yhdeksän vuotta sitten, en ole alkoholin suurkuluttaja, vaan pelkkä kuluttaja – ja ylipainoinen. Siis, ei mitään suoraan sanomista!
Ja kuinka sanoa se toiselle?
-Ehkäpä jotenkin näin: Sinulla on riski sairastua, haluatko tietää miten voit sen välttää? Kontrolloi alkoholin käyttöäsi ja ota selville riskirajat. Laske huviksesi painoindeksisi. Tupakoitko? No sehän on nykyään jo niin hankalaa, että eikö ole helpompi lopettaa?
-Itse lopetin tupakoinnin yhdeksän vuotta sitten, enkä vieläkään pysty sanomaan mikä sen sai aikaan. Järkipuhe siinä ei auta, eikä nikotiinipurkka ole ratkaisu, jotain vain pitää päässä tapahtua ennen kuin se onnistuu.
Kehittämispäällikkö Elina Pajula, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (Joensuu):
-Kuka sanoo suoraan ja kenelle? Mitkä ovat suoraan puhumisen foorumit, ja mitkä niistä edesauttavat luottamusta, yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta eivätkä karsinoi ja luokittele?
-Päihteet ovat tuskallinen asia perheelle ja lähiyhteisölle. Tupakka on myrkkyä ja sen tietävät kaikki.
-Lihavuus ja ylipaino ovat tässä joukossa ongelmallisimpia. Ihmiset ovat ylipainoisia eri syistä ja erityisesti liikakiloihin ja niiden välttämiseen liittyy aika ahdasta normittamista. Enpä sanoisi kanssaihmiselleni, että laihdutahan, sillä diabetes uhkaa. Sillä niin uhkaa työttömyyskin, työssä uupuminen kuin mielenterveyden ongelmatkin.
Lääkäri, WHO:n Venäjän toimiston ex-johtaja, Mikko Vienonen:
-Yksityistilaisuuksissa ja –tilanteissa en huomauttele ylipainosta tai alkoholin käytöstä, mutta sanon kyllä mielipiteeni kysyttäessä. Ilmoitan myös poliisille jos näen selvästi humaltuneen astuvan auton rattiin.
-Ammattiroolissa sanon niin ystävällisesti kuinosaan, että sinulla näyttää olevan ylipainoa. Sanon myös suoraan, että ylikilot menevät alas suun kautta, tyhjästä lihovaa ihmistä ei ole keksitty.
-Vaikeinta on neuvoa alkoholin käytössä. Hoitohenkilöstön on kuitenkin otettava se rutiinisti puheeksi. Siinä mitataan lääkärin ja hoitajan empatiakyky käsitellä asiaa, joka voi olla itsellekin vaikea henkilökohtaisesti tai oman perheen kanssa.
Toiminnanjohtaja Mika Pyykkö, Terveyden edistämiskeskus ry (Tekry):
-Toivottavasti asioista opitaan keskustelemaan yleisellä tasolla niin, ettei kenenkään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Henkilökohtaisella tasolla on päästävä niin lähelle toista kuin puhuttaessa vaikkapa uuden kampauksen tai uusien vaatteiden sopivuudesta. Se on herkkä asia. Ehkä meidän pitää pohtia sitä mikä on vähän kadoksissa: mikä on välittämistä ja mikä holhoamista.
-Itse lähestyn asioita joko huumorilla, toisen tilanteen tuntien tai tilanteeseen peilaten. Voihan sitä vaikkapa ihmetellä miten vaikeaa on löytää terveellistä lounasruokaa tarjoavaa ravintolaa.