Kolumni: Onko juominen kansalaisvelvollisuus?

Venäjällä viinan kulutuksen rajoittamisen puheeksi ottaminen aiheuttaa yleensä hetken hiljaisuuden tai naurun remakan, ja sitten vaihdetaankin puheenaihetta. Vodka on kansalaisoikeus vaikka sitä ei olekaan perustuslaissa mainittu. Me suomalaisetkin olemme aika venäläisiä.
Pentti Väistö
 
 Ylenmääräisen alkoholin kuluttamisen aiheuttamista kuolemista, vammoista ja terveydenhuollolle koituvista kustannuksista ei mielellään puhuta. Keskustelu alkoholin käytöstä tyrehtyy kovin nopeasti.
Toivottavasti Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskan äskettäin aiheesta käyttämän herätyspuheenvuoron kaiku kuitenkin pyörii tärykalvoilla jonkin aikaa. Alku ainakin näyttää hyvältä. Panimoteollisuus on lanseerannut kampanjan jossa käsilaukkuun oksentamisen ja housuihin laskemisen sanotaan olevan ääliöiden hommaa.
 Puhumme hyvin hanakasti viinan juomisesta, hinnoista, krapuloista ja töppäilyistä. Suomi vaikuttaakin ulkoa kuunneltaessa ja katsottaessa hyperalkoholiorientoituneelta maalta. Rankka juominen on osa suomalaista identiteettiä ja sellaisena siitä on muodostunut lähes kansalaisvelvollisuus.
Suomessa ei viime aikoina ole syntynyt uskottavaa katutason kampanjaa alkoholin suurkulutuksen ja alkoholihaittojen vähentämiseksi. Ilkeästi voi sanoa, että kaduilla alkoholin kulutukseen päinvastoin yllytetään. Uskomme terassijuomisen ja puistojuopottelun olevan ns. kansainvälistä meininkiä. 
Tuntuu siltä, että ratkaisu on tietoinen niin yhteiskunnallisella kuin poliittisellakin tasolla. On vaikea enää osua julkiseen tai yksityiseen juhlaan missä alkoholi ei olisi näkyvästi esillä.  Alkoholi on mukana myös yhä useammassa urheilu- ja liikuntatapahtumassa.
Tupakkaa me osaamme vastustaa. Se onkin paljon helpompaa. Tupakkaa yleensä joko poltetaan tai ei polteta, ja polttaja on aina väärässä. Alkoholin suhteen meistä lähes jokainen on käyttäjä, joko enemmän tai vähemmän. Raittius on käytännössä sairaus.
Alkoholista puhuessamme käytämme termejä ”kohtuullisuus” ja ”suurkulutus”. Suurkulutuksen raja on 24 annosta viikossa, vähän yli kolme annosta päivässä ja kertakäytön turvallisuusraja on seitsemän.
Rehellisyyden nimessä meidän on myönnettävä, että suurkulutuksen raja ylittyy kohtuullisen  helposti. Se meidät hiljentää. Ei lihavakaan mielellään anna laihdutusohjeita.
Mahtaako meillä olla muita keinoja kuin hinnankorotukset? Siinä on terveyden edistäjille hyvä palaverin paikka.
 
Pentti Väistö
tiedottaja
Joste -hanke