Onko terveys tuloista kiinni?
Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet. Työssäkäyvät ovat terveempiä kuin työttömät. Kuva Asunnottomien yö -tapahtumasta Joensuussa 17.10.
Helena Hanhinen
Terveyserot huomioon terveyden edistämisessä
Lähes kaikki terveysongelmat ovat yleisempiä niillä, jotka ovat vähiten koulutettuja, toimivat työntekijäammateissa ja ovat pienituloisia. Vastaavasti terveimpiä väestöryhmiä ovat eniten kouluja käyneet, ylemmät toimihenkilöt ja suurituloiset.
Terveyseroihin kiinnitettiin huomiota Joensuussa 17.10. kun vietettiin asunnottomien yötä.
Terveyserot ja eriarvoisuus
Kun puhutaan terveyden eriarvoisuudesta tai terveyseroista, tarkoitetaan tavallisesti sosioekonomisia terveyseroja.
Sosioekonomiset terveyserot liittyvät ihmisten epätasa-arvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Kyse on epäoikeudenmukaisista eroista, jotka ovat vältettävissä ja joiden syntyä ei voida pitää yksiselitteisesti ihmisten vapaan valinnan tuloksina. Elintavat, kuten tupakointi ja alkoholin käyttö, ovat tärkeitä terveyserojen syitä, mutta tällöinkin on kyse eriarvoisuudesta, koska monet ihmisen oman vaikutusvallan ulkopuolella olevat seikat voivat altistaa hänet valitsemaan terveyttä vaarantavia tapoja.
Eri sosiaaliryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat terveyttä vahingoittavia ja terveyttä ylläpitäviä sekä edistäviä tekijöitä eri tavalla niin elämänkaaren aikana kuin jo ennen syntymää. Sosiaaliryhmittäiset terveyserot syntyvät monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja kulkevat sukupolvesta toiseen.
Yhteiskunnan rakenteet kasvualustana
Rakenteellinen eriarvoisuus eli yhteiskunnan rakenteista johtuva epätasa-arvo on terveyserojen kasvualusta. Rakenteellisilla tekijöillä tarkoitetaan elinoloihin vaikuttavia tekijöitä, kuten tulonjakoa, varallisuuden jakautumista, työelämän rakenteita, koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltojärjestelmää, asumisoloja jne. Rakenteellisten tekijöiden vaikutus ilmenee koko elämänkaaren ajan alkaen lapsuudesta jatkuen työelämän ajan eläkeikään asti.
Sosioekonominen asema ei vaikuta suoraan terveyteen, vaan taustalla on monimutkainen ja monitahoinen syytekijöiden verkosto. Tiedot vaikuttavista mekanismeista ovat puutteelliset. On esitetty useita selitysmalleja, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa seuraavissa seikoissa:
§ Onko elämänkulkunäkökulma mukana (lapsuusaika).
§ Missä määrin biologiset tekijät on otettu huomioon.
§ Missä määrin makrotason sosiaalinen ja poliittinen ympäristö on otettu huomioon.
§ Onko valikoitumismalli mukana (huono terveys heikentää sosiaalista asemaa).
Terveyserot ja terveyden edistäminen
Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on Suomen kansallisen Terveys 2015 -ohjelman keskeisiä tavoitteita. Parhaimpia tapoja nostaa suomalaisten terveyden tasoa on supistaa väestöryhmien välisiä terveyseroja siten, että huonommassa asemassa olevien terveyden taso lähenee paremmassa asemassa olevien terveyden tasoa.
Terveyserojen kaventaminen on keskeinen osa terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisevää työtä, ja se kuuluu kunnassa kaikille hallintokunnille. Kun Väestön hyvinvointia ja terveyttä edistetään, on kiinnitettävä huomiota terveyden epätasaiseen jakautumiseen ja siihen, että myös heikommassa asemassa olevat hyötyvät toimenpiteistä.
Elinolojen parantaminen on olennaista, kun halutaan vaikuttaa huonompiosaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pelkkä valistus ei riitä, sillä valistuksesta hyötyvät enemmän paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat. Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Työterveyslaitoksen TEROKA-hankkeen (Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa) sivuilta löytyy ehdotuksia ja esimerkkejä terveyseroja kaventavasta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä kunnissa (www.teroka.fi). Sivuilta löytyy myös tietoa terveyseroista.
Käytännön esimerkkejä terveyseroja kaventavasta terveyden edistämisestä ovat muun muassa:
• Joukkoruokailun laatua parannetaan; myös työelämän ulkopuolella oleville tarjotaan mahdollisuus joukkoruokailuun.
• Kouluissa tarjotaan terveellinen välipala.
• Kunta tukee joukkoliikennettä ja turvallisia kevyen liikenteen väyliä.
• Kunta tukee liikuntamuotoja, jotka ovat kaikkien ulottuvilla; esimerkiksi pienet tulot eivät saisi olla liikunnan esteenä.
• Kunta huolehtii siitä, että tieto kunnan tarjoamista palveluista välittyy myös heikommassa asemassa oleville; puutteelliset kirjalliset ja suulliset taidot eivät saa olla osallistumisen esteenä.
Suuria eroja kaikilla terveyden ulottuvuuksilla
Sosioekonomiset terveyserot tarkoittavat sosiaaliryhmien välisiä systemaattisia eroja terveydentilassa, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Sosiaaliryhmillä tarkoitetaan yleensä koulutuksen, ammattiaseman tai tulojen mukaan muodostettuja ryhmiä. Sosiaaliryhmien välillä ilmenee suuria eroja kaikilla terveyden ulottuvuuksilla. Köyhät kuolevat nuorempina, sairastavat enemmän ja kokevat terveydentilansa huonommaksi kuin hyvin toimeentulevat.
Kuolleisuus kasvaa tasaisesti tulojen pienentyessä. Miehillä pienituloisimman kymmenesosan kuolleisuus on 2,4-kertainen verrattuna suurituloisimpiin, naisilla 1,7-kertainen (Kuvio 1.).
Kuvio 1. Kuolleisuus eri tuloryhmissä verrattuna suurituloisimman ryhmän kuolleisuuteen (=1), yli 30-vuotiaat (luvut ikävakioitu). (Martikainen P ym. Int J Epid 2001;30:1397-1405)
Suomessa sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Korkea-asteen ja perusasteen koulutuksen saaneiden miesten ero 35-vuotiaiden elinajan-odotteessa on kasvanut vuosina 1970−2000 noin 4,5 vuodesta noin 6 vuoteen pitempään koulutettujen hyväksi. Naisilla vastaava ero on kasvanut noin 2,3 vuodesta noin 3,6 vuoteen.
Pohjois-Karjalassa koulutusryhmien väliset kuolleisuuserot ovat miehillä hieman suuremmat kuin koko maassa keskimäärin
Terveyserot läpäisevät koko sosiaalisen hierarkian. Kyse ei ole vain parhaimman ja heikoimman ryhmän välisestä erosta. Keskimääräinen terveydentila kohenee asteittain sosiaalisen aseman myötä.
Sosioekonomisten kuolleisuuserojen kasvu uhkaa jatkua ja kärjistyä, jos yhteiskunnan rakenteista johtuva eriarvoisuus ei vähene. Terveyseroja voidaan kaventaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tehostamalla. On vain huolehdittava siitä, että toimenpiteet hyödyttävät myös heikommassa asemassa olevia. Ehkäisevien palvelujen, kuten neuvolatoiminnan ja oppilasterveydenhuollon turvaaminen ja niiden kehittäminen ovat myös tärkeitä tekijöitä terveyserojen kaventamisessa.
Helena Hanhinen
Terveyssuunnittelija
Kirjoitus perustuu Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Työterveyslaitoksen TEROKA-hankkeen (Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa) sivustolla esitettyihin tietoihin www.teroka.fi.