Hyvinvointia tunnusluvuista

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa vallitsi voimakas indikaattoribuumi. Hyvinvointia ja terveyttä kuvaavia indikaattoreja kehitettiin ja kerättiin. Niiden arveltiin olevan keskeinen osa hyvinvointi- ja terveystyötä. Näin varmasti olikin.

Timo Renfors
Jossain vaiheessa tämän indikaattorien noususuhdanne laantui, mutta nyt indikaattorit ovat jälleen nousseet uuteen kukoistukseen. Osaselitys tälle voi olla tarve seurata päätösten ja toimintojen vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Olemme vahvasti mukana suuressa näyttökeskustelussa. Näyttöä haetaan ja vaaditaan. Indikaattoreilla on tässä keskustelussa yhden todistajan rooli. 
 

Kun hyvinvointia ja terveyttä kuvataan tunnusluvuilla, olisi hyvä tietää mistä puhutaan. Hyvinvoinnin olemusta joensuulaiset koululaiset kuvasivat mm. näin:

 

 

Silloin on hyvä kun ei ole sairas ja on ihan terve. (esikoululainen)

Se on terveistä elämäntavoista ja liikkumisesta tullutta mielihyvää. (3. lk)

Ettei ahdista tai ole mikään muu sairaus. (5. lk.)

Että on terve ja on kavereita. Ettei ole murheita. (7. lk)

Kaikki asiat on hyvin kun ympärillä on rakastavia ihmisiä ja on kaikki tarpeellinen: ruoka, vaatteita, talo. (8. lk)

Itselleni hyvinvointi on vapautta ja huolettomuutta. Mutta en ymmärrä miten kukaan voi voida hyvin tässä hektisessä oravanpyörässä, jossa kaikilla on kiire ja huolet painavat kuin taivas Atlaksen niskassa. Enkä ihmettele miksi täällä massin ja mammonan maassa voidaan pahoin ja paetaan alkoholin turvin sitä ihmisenä olemisen tuskaa. (9. lk)

 
Entä onko kaikilla hyvä olla? Jakautuuko terveys tasaisesti ja onko sitä riittävästi?
Harvalla elämä on jatkuva onnen ja autuuden tila, harvan musertavan kuluttavakaan. Suurin osa on elämäänsä kohtuullisen tyytyväinen.  Toisaalta lähes puolella suomalaisista on vähintään yksi pitkäaikainen sairaus. Nämä tiedot antavat tuntumaa hyvinvointiin ja terveyteen yleisellä tasolla.
 

Tarkempaa tietoa saadaan erilaisten tutkimusten avulla. Suomessa näitä tutkimuksia tehdään lapsille, nuorille, aikuisille ja ikääntyneille.

Tunnetuimpia tutkimuksia ovat Kouluterveyskysely, Aikuisväestön terveystapakysely, FINRISKI-tutkimus, TYKY-barometri ja Eläkeläisväestön terveystapakysely. Luettelo valtakunnallisista tietolähteistä on osoitteessa:

Klikkaa: Valtakunnalliset tietolähteet

 

Tutkimukset valottavat suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia laaja-alaisesti. Ohessa poimintoja hyvin erityyppisistä indikaattoreista:

 

Parikymmentä prosenttia 8.-9. luokkalaisista kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi ja kymmenellä prosentilla heistä on jokapäiväistä elämää haittaava sairaus, vika tai vamma.

Neljäsosa 8.-9. luokkalaisista kokee vanhemmuuden puutetta (ei tunneta lapsen ystäviä, ei tiedetä missä lapset viettävät viikonloppuiltansa, lapsi ei kykene keskustelemaan asioistaan vanhempien kanssa eikä saa apua kouluvaikeuksiin).

Lähes puolella 8.-9. luokkalaisista perhe ei syö yhtä aikaa eikä yli kymmenellä prosentilla ei ole kotona varsinaista ateriaa.

Joka kymmenes nuori on ilman läheistä ystävää. Pojilla ystävättömyys on tuplasti tyttöjä yleisempää.

Koulutulokkaista pojista 20 % ja tytöistä 10 % sanoo, ettei isä halaa koskaan. Päivittäin näitä seitsenvuotiaita halaa äideistä 70 % ja isistä 47 %.

Yli 40 % naisista on vähintään kerran joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi miehen taholta. Parikymmentä prosenttia naisista on joutunut nykyisen avo- tai aviopuolisonsa väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi.

Aamupalan syö 15–24-vuotiaista miehistä hieman alle 80 %.

Joka neljäs 15–64-vuotias on viimeisen vuoden aikana saanut kehotuksen laihduttaa.

Lähes puolelta 35–44-vuotiaista miehistä puuttuu vähintään yksi hammas.

Viimeisen viikon aikana joka kolmas 45–54-vuotias nainen on juonut olutta.

 
Päätöksenteon, suunnittelun ja toiminnan seurannan tueksi on saatavilla runsaasti tietoa. Osa tiedosta on koko maata koskevaa, osa saadaan maakuntien, seutukuntien ja kuntien tasolla, kouluterveyskysely myös yksittäisen koulun tasolla.
 
Indikaattorien haasteena on saatavuuden ohella niiden valinta. Kun hyvinvointia ja terveyttä seurataan väestötasolla, on valittava riittävän kattava ja samalla riittävän suppea indikaattorimäärä. Indikaattorien valinta voidaan suorittaa monista vaihtoehtoisista lähestymiskulmista. Valinnassa voidaan painottaa elintapoja ja riskejä, terveyden taustatekijöitä, terveyseroja, sairastavuutta ja sairauksien esiintyvyyttä, kuolleisuutta, syrjäytymistä, sosioekonomisia tekijöitä, palvelujen käyttöä ja saatavuutta, kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta jne.
 
Joste-hankkeessa työskentelee tällä hetkellä eri kunnista ja hallintokunnista koottu indikaattorityöryhmä. Työryhmän tavoitteena on tehdä ehdotus niistä hyvinvointi- ja terveysindikaattoreista, joita käytettäisiin Joensuun seudun kunnissa yhteneväisesti. Tämä työn on tarkoitus saada tehdyksi kuluvan vuoden aikana. Ryhmä on pohtinut sekä indikaattorien valintaa että tapaa, jolla indikaattorit palvelevat parhaiten kuntien ja sitä kautta kuntien väestöä. Lisätietoa indikaattorityön lähtökohdista on osoitteessa:

Klikkaa: Lähtökohtia hyvinvointiselontekojen indikaattorityölle

 
Indikaattorien hyödyntäminen ei ole pelkkä kuluerä vaan päinvastoin tuloa. On arvioitu että alkoholin, tupakan, lihavuuden ja liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat n. 200 € vuodessa henkeä kohti. Kustannukset kotikuntani Ilomantsin osalta ovat vuosittain yli miljoona euroa. Viiden prosenttiyksikön vähennys kustannuksissa tuottaisi yhteiskunnalle miljoona euroa viikoittain. Näillä summilla voidaan hyvin kattaa indikaattorityön kustannukset.