|
|
Oikean ja väärän ymmärtäminen
Lapsen moraalin kehittymisen kannalta on olennaista, että hän oppii kaikkien tunteiden ja niiden osoittamisen olevan luvallista. Lapsi oppii näkemään, että hänelle kuuluu oikeus hoitoon ja hellyyteen. Jos lapsen tarpeisiin reagoidaan, hän havaitsee, että hän ja hänen mielipiteensä ovat merkityksellisiä. Hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Lapsen saadessa vanhemmiltaan läheisyyttä ja myötätuntoa, hän oppii myös osoittamaan niitä toisille. Hän rohkaistuu etsimään lohdutusta vaikeissa tilanteissa, jos hän on itse vastaanottanut sitä hankalien hetkien yhteydessä.
Lapsi yrittää yleensä noudattaa aikuisen antamia ohjeita ja sääntöjä. Hän pyrkii toimimaan vanhempiensa toiveiden mukaan ja sen vuoksi kysyy lupaa tekoihinsa. Lapsi tuntee syyllisyyttä tehdessään jotakin kiellettyä. Parhaiten lapsi oppii pyytämään anteeksi esimerkistä ja vanhemmat ovat tällöinkin parhaita esimerkkejä. Jos vanhemmat osaavat pyytää anteeksi, myös lapsi oppii anteeksi pyytämisen.
Esikoulu- ja kouluiässä lapsen moraalisissa tunteissa ja käsityksissä tapahtuu huomattavaa kehitystä. Lapsi pohtii hyvän ja pahan eroa ja ymmärtää oikean ja väärän välisen eron. Lapsella on myös tarkka näkemys siitä, millainen käytös on reilua ja millainen ei. Hän suuttuu joutuessaan kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, vaatii asian korjaamista eikä rauhoitu ennen kuin asia on kunnossa.
Vanhempien tehtävänä on ohjata lastaan käyttäytymään hyvin toisten ihmisten seurassa. Tarvittaessa yhteisiä sääntöjä voidaan harjoitella. Pienet sanat ”ole hyvä” ja ”kiitos” ovat jokaiselle tarpeellisia. Hyvät käytöstavat ja toisten huomioiminen kuuluvat myös sisarus- ja kaveripiiriin. Vanhempien on valvottava, että lapset käyttäytyvät hyvin keskenäänkin. Ketään ei saa lyödä, kiusata eikä nimitellä eikä toisen lapsen heikkouksia saa osoitella.
Lapsi voi varastaa tavoitellessaan jännitystä, pyrkiessään tekemään
vaikutuksen kavereihinsa tai saadakseen haluamansa. Hän voi myös etsiä tukea valheista. Varastelu ja valehtelu vaativat aikuisen puuttumista asioihin. Lapsen on ymmärrettävä, miksi hänen tekonsa ei ole oikein. Aikuisen on muistettava, että hän voi arvostella lapsen tekemisiä, muttei lasta ihmisenä. Häntä pitää ohjata tekemään oikein väärin tekemisen sijasta. Samalla lapselle on osoitettava välittämistä ja uskoa hänen mahdollisuuksiinsa olla rehellinen.
Sivun
alkuun
|
