|
|
Säännöllisesti nukkumaan
Jokaisella lapsella on omat yksilölliset tottumuksensa ja unen tarpeensa. Jotkut lapset kaipaavat enemmän unta kuin toiset. Lapsista toiset heräävät aikaisin aamulla ja menevät nukkumaan aikaisemmin illalla. Nukkuakseen lapsen on oltava väsynyt; häntä ei voi väkisin nukuttaa. Lapsen unen määrään vaikuttavat elintoimintojen rytmi, unen ja valveillaolon ajankohdat sekä unen rauhallisuus.
Lapsen uni on hyvää, jos hän nukahtaa 15 minuutissa ja nukkuu levollisesti unentarvettaan vastaavan ajan. Hyvin nukkunut lapsi on aamulla virkeä ja valmis päivän toimiin. Jos lapsi ei halua nousta ylös sängystä ilman, että vanhemmat ovat häntä herättelemässä ja valvomassa, hänelle voi olla kasaantumassa univelkaa. Tällöin lapsen unen määrää lisäämällä voidaan viikon ajan seurata, helpottaako tilanne. Jos tilanne korjaantuu, heräämisvaikeudet johtuivat riittämättömästä unesta.
Väsymyksestä ja unettomuudesta kärsivän lapsen uni-valverytmi ei yleensä ole kohdallaan. Säännöllisyys nukkuma-aikojen suhteen edistää unen tuloa ja parantaa sen laatua. Lapsi haluaa tavallisesti valvoa pidempään kuin vanhemmat antavat, ja tämä aiheuttaa valtataistelua kouluikäisen ja vanhempien kesken. Kouluikäinen ei kuitenkaan illalla osaa arvioida valvomisen aiheuttamaa seuraavan aamun ja päivän väsymystä. Vanhempien tehtävänä on sopia nukkumaanmenoaika yhdessä lapsen kanssa ja huolehtia sen noudattamisesta. On hyvä, jos perheenjäsenten vuorokausirytmit ovat
sopusoinnussa siten, että yhdessäololle ennen lapsen nukkumaanmenoa jää aikaa.
Lapsen nukkumaanmenotottumuksia on joskus muutettava esimerkiksi aamuherätysten aikaistuessa esikoulun tai koulun alkaessa. Lapsi omaksuu tavallisesti viikossa uuden nukkumisrytmin tuntiessaan olonsa turvalliseksi nukkumaanmenohetkellä. Jos esikoululainen tai koululainen kokee
maanantaiaamujen aikaiset herätykset hankalina, viikonloppuna kannattaa noudattaa samanlaista päivärytmiä kuin viikolla. Poikkeavat nukkumaanmeno- ja heräämisajat vaikka yökylässä muodostuvat juhlahetkiksi kun arkielämä on säännöllistä.
Vanhempien tehtävänä on ohjata lasta tunnistamaan väsymyksensä merkkejä ja lepäämään sen mukaan. Silloin hän oppii liittämään olotilansa väsymykseen ja tietää, että väsyneenä on syytä levätä tai mennä nukkumaan. Lapsen vuorokausirytmin ja nukkumaanmenon ajankohdan pitäisi jättää tarpeeksi aikaa unelle ennen aamuherätystä. Lapsi tarvitsee aikaa myös aamutoimiinsa. Kiire ja hoputtaminen saavat niin lapsen kuin aikuisenkin hermostuneeksi. Aamuun voi valmistautua jo edellisenä iltana laittamalla vaatteet ja tavarat valmiiksi.
Lapselle on hyvä ilmoittaa etukäteen nukkumaanmenon lähestymisestä, jotta hän voi lopetella leikkejään ja varautua iltatoimiin. Kiireetön iltapala-aika ja jutteleminen vanhemman kanssa ovat turvallisia hetkiä, joissa on mahdollista keskustella lapsen mielessä olevista asioista. Lapsen unensaantia edistävät samankaltaisina, samassa järjestyksessä ja samaan aikaan toistuvat iltapuuhat. Iltarituaalit, kuten iltalaulu, -satu ja -rukous toimivat rauhoittavasti ja tekevät unen saannin helpommaksi. Monilla lapsilla unen saantia helpottaa mm. unilelun vieressä pitäminen, sängyssä kirjojen katseleminen tai lueskeleminen. Iltarituaalit ovat kuitenkin haitaksi silloin, jos lapsi joutuu toistamaan ne hyvin monta kertaa tai hän ei voi missään tilanteessa nukahtaa ilman niitä.
Lapsen on tavallisesti hyvä antaa nukahtaa omassa tahdissaan. Jotkut lapset nukahtavat sänkyyn mentyään, joidenkin on odoteltava unta. Jokaisella lapsella on oma tapansa nukahtaa. Nukahtamista odotteleva lapsi liikehtii yleensä levottomasti. Lapsi voi hakea myös huomiota ja tällöin aikuisen läsnäolo rauhoittaa häntä.
Sivun
alkuun
|
