Minä 2.018

1WUc7GX1Sr6tqB6OktPFTAYMNZymYWzxV2bs5k8szzYTyöskentelin nuorempana eräässä päiväkodissa Turun Hirvensalossa, joka muuten on mantereeseen sillalla yhdistetty saari, mutta se nyt ei tähän liity oikeastaan ollenkaan. Mutta tiedättepähän.

Sitten asiaan. Omaan pienryhmääni kuului tuolloin tomera ja huumorintajuinen noin kolmevuotias tyttö, joka eräänkin kerran – kolmentoista nälkäisen 1–3-vuotiaan, ah niin hiljaisen ja muutenkin seesteisen – päiväruokailun keskellä tokaisi kovalla äänellä ja  ihailevasti, itsetyytyväisyyttä uhkuen ja molempia sanoja hitaasti korostaen: ”Minä ja minä.”

No, hän oli perheensä ainoa lapsi tuolloin, eikä muita pöydässä istuneita maailmannapoja olisi tämän yhden julistus soppalautasen äärellä voinut juuri vähempää kiinnostaa. Mutta nauratti se sisäisesti ja vähän ulkoisestikin, ja huvittaahan tuo edelleen.

Vaan eipä naurata enää silloin, kun samanlaista asennetta uhkuu perheen teini-ikäinen tai alakerran yösonaattia säveltävä trubaduuri, saati sitten jonkun valtion päämies. No kuka tahansa yli viisivuotias, jonka pitäisi jo ymmärtää, että maailmassa on otettava muutkin huomioon.

Se on kuitenkin totta, että sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Vaikka yhteiskuntamme tuntuu muuttuneen osin jo huolestuttavankin yksilökeskeiseksi, oman hyvinvoinnin syrjään sysääminen käy välillä liian helposti. On liikaa velvollisuuksia, huolia ja murheita, tulee välinpitämättömäksi, väsyy ja uupuu, hautautuu robottimaisen suorittamisen alle, jotta vain selviäisi päivästä toiseen, elää ”sitten kun”.

Entä jos valjastaisi tuon saman uhmaikäisen minä ja minä- ja minä ite -asenteen positiivisessa merkityksessä käyttöön, ja laittaisi oman hyvinvointinsa etusijalle vuonna 2018? Vuonna 2018 minä kerralla kuntoon! Ja tässä kohtaa läsähtää märkä rätti, jota arkiseksi todellisuudeksikin voidaan nimittää, kohti naamaa.

Eli vuonna 2018 minä kerralla parempaan kuntoon!

Loppuviimein jokaisen – oikeustoimikelpoisen ja terveen – täysi-ikäisen tulee huolehtia itse omasta hyvinvoinnistaan. Kukaan muu ei voi syödä, juoda, liikkua tai nukkua puolestasi. Ei sanella, mikä sinut tekee onnelliseksi tai miten sinun tulisi elää, kunhan lain puitteissa toimit. Kukaan muu ei voi valita arvojasi, kantaa sinun kokemuksiasi, muistojasi. Kukaan toinen ei voi tehdä valintoja tai ratkaisuja puolestasi. Muut eivät voi määritellä Sinua. Unelmoida puolestasi. Toteuttaa unelmiasi.

Tai muuttaa käyttäytymistäsi.

Kukaan muu ei voi tehdä hyvinvointisi eteen enemmän kuin sinä itse. Tarvittaessa apua tulee pyytää ja ottaa vastaan, kaikkea ei tarvitse ihan ite ja yksin tehdä, kunhan alkumotivaatio ponnistella oman hyvinvoinnin eteen lähtee sisimmästä. Muista, hätätilanteessakin happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille ja vasta sitten autettavan.

Heidi Korpelainen, viestintäsuunnittelija