Pohjois-Karjala projekti

Pohjois-Karjala projektin historiaa

MVkuva1_web

Pohjois-Karjala projekti on kansallisesti ja kansainvälisesti esimerkki laajasta ja vaikuttavasta yhteisötason terveysinterventiosta, joka koskee tärkeimpiä kansanterveyden nykyisiä ongelmia, kroonisia kansantauteja. Lähtölaukauksena projektille toimi vuonna 1972 Pohjois-Karjalan läänin edustajien allekirjoittama vetoomus kansanterveyden parantamisesta.

1960-luvulla alettiin kiinnittää huomiota tilastoihin, joiden mukaan sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus oli Suomessa kansainvälisesti erittäin suuri, erityisesti miehillä. Tilastot saivat lisävahvistusta 50-luvulla aloitetusta ”Seitsemän maan tutkimuksesta”, jossa tautiluvut osoittautuivat korkeammiksi idässä kuin lännessä, erityisesti Pohjois-Karjalassa.

Projektin alkuvaiheessa huomattiin, että uutta epidemiaa torjutaan parhaiten ennaltaehkäisyllä. Riskitekijöitä olivat erityisesti tupakointi, korkea kolesteroli sekä kohonnut verenpaine. Korkea kolesteroli selittyi pääasiassa runsaasti tyydyttynyttä ja vähän monityydyttymätöntä rasvaa sisältävällä ruokavaliolla. Projektin strategiaan vaikutti olennaisesti, että tautiriski kosketti hyvin laajaa osaa väestöstä. Näistä lähtökohdista syntyi yhteisötason ehkäisyohjelman strategia, joka oli 70-luvun alkupuolella varsin uutta. Riskitekijöitä haluttiin vähentää erityisesti työikäisen väestön keskuudessa.

Tavoitteena oli vaikuttaa koko yhteisöön niin, että väestön riskitekijöiden taso heikkenisi ja sitä kautta sairastuvuus pienenisi. Projektia tehtiin alusta asti läheisessä yhteistyössä terveysviranomaisten kanssa. Alkuperäisen viisivuotiskauden ajan projekti oli kansallinen esitutkimushanke. Tämän jälkeen ryhdyttiin aktiivisesti soveltamaan kokemuksia valtakunnallisesti. Interventio ja seurannat jatkuivat Pohjois-Karjalassa kansallisena esimerkkiohjelmana aina vuoteen 1997. Pohjois-Karjala projektin arvioimista varten alun perin kehitetystä järjestelmästä on kehittynyt kansainvälisestikin ainutlaatuinen kansallinen kansanterveyden seurantajärjestelmä.

Projektin koordinoiva keskus oli aluksi Kuopion korkeakoulussa, ja vuodesta 1980 alkaen Kansanterveyslaitoksessa Helsingissä. Joensuuhun perustettiin projektin kenttätoimisto, joka oli läheisessä yhteydessä lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastoon. Projektin tehtävänä oli osoittaa ehkäisyn tavoitteet ja keinot, katalysoida ja koordinoida, kouluttaa ja viestittää sekä myös seurata kehitystä ja arvioida tuloksia. Avainsanana oli aito yhteistyö eri tahojen kanssa, jolloin eri organisaatioiden ja projektin intressit pyrittiin yhdistämään. Projektin kuluessa vaikutettiin monella tavalla myös lainsäädäntöön, kuten  tupakkalakiin.

MVkuva2_web

Tavoitteena oli tehdä tarvittavat muutokset mahdollisimman helpoiksi. Pyrkimyksenä oli myös korostaa positiivisia tavoitteita kieltojen sijaan. Tärkeää oli myös myönteinen palaute väestölle. Projektiin kohdistui alkuvaiheessa paljon epäluuloja, ja myös osa väestöstä suhtautui projektiin ja sen mittauksiin epäilevästi. Pääpiirteittäin vastaanotto myös väestön keskuudessa oli positiivista.

Projekti saavutti epäilemättä kaikki tavoitteensa ja väestön terveydentila parani monella tavalla. Väestön riskitekijöiden taso laski olennaisesti, työikäisten sydänkuolleisuus ja kokonaiskuolleisuus vähenivät jyrkästi. Miesten tupakointi väheni merkittävästi, samoin kuin voin käyttö. Näiden muutosten seurauksena huippukorkea veren kolesterolitaso laski erittäin merkittävästi, samoin kuin verenpainetaso. Erityisesti väestön kolesterolitaso laski vuosina 1987-92. Riskitekijöiden tason heikkenemisen myötä myös sydäntauti- ja syöpäkuolleisuus väheni nopeasti. Myös sydän- ja verisuonitautien aiheuttama työkyvyttömyys väheni alkuperäisen projektikauden aikana merkittävästi.

Sepelvaltimotauti on noussut maailman yleisimpien kuolinsyiden joukkoon, joten Pohjois-Karjala projektin uraa uurtavia tuloksia ja kokemuksia kohtaan on ollut erittäin laaja kansainvälinen mielenkiinto. Niitä on hyödynnetty niin tieteellisessä yhteistyössä kuin eri maiden ja kansainvälisten järjestöjen, erityisesti WHO:n, kautta tapahtuvissa ohjelmissa.